Rytmi / VSOP Classic

rytmi_2002

RUOKANGAS GUITARS VSOP – ALL IN ORDER

The skill of crafting guitars is alive and well in Finland. There seems to be more luthiers than ever. The workmanship and innovative designs have been well notified internationally also. Is it the education – Ikaalinen lutherie school – or that a Finn from the deep forests understands wood better? Whatever the reason, the hard work of our musical instrument makers has gained result – and here we have a couple of guitars reminding of a strat – VSOP Standard and VSOP King by Ruokangas guitars.

Both of the instruments tested are based on Stratocaster and the Standard draws closer to its role model. The VSOP Standard is equipped with three singlecoil pickups. The vintage style trem and the sunburst color are plain 50s’ Fender – at least what comes to appearances. The differences to the American cousin include Schaller locking tuners and the original shapes of body and headstock. The sunburst shows a two-piece alder body, and the fretboard is of rosewood.

I am more convinced year by year, that the electric guitar tone colored by the amp and speaker (without effects) forms from the following parts, and in this priority order: players’ hands, unplugged guitar tone, amplifier. So – I played these instruments unplugged for the first couple of days. If the tone is dead without amp and other boxes, the instrument is not good. Ruokangas doesn’t fail here. First I noted the amazing sustain with Fenderish clarity. Like the compressed sustain of a Les Paul would’ve been stuffed to a strat without sacrificing the color of tone or attack. The playability is like meeting an old friend. These guitars don’t feel new – in the negative sense of the word. The neck fits to my ‘used-to-fender’ fingers instantly (although the fretboard radius is not as curved as old strats), the superb fretwork (shiny frets!) and satin finish make the VSOP very easy to play – in a controlled kind of way. I didn’t find any dead spots on the fingerboard. Could it be the thermo treated woods Ruokangas uses? The sustain is unbelievable and the guitars feel well played-in.

STANDARD, PLUGGED IN
rytmi_2002As the basic features are in order, it’s a matter of taste what the player wants to bring out with the electronics. In this case there is no reason to fix or cover anything up. The tested VSOP Standard was equipped with Ruokangas VS Classic pickups, that ring with classic quality. The mildly overdriven solos with neck pickup don’t get mushy. The bridge pickup bites enough. At some point I noticed even turning the brights down with the tonepot. The option for Classic is the VS Blues, which I haven’t heard/tried, but the name promises something a bit more middle focused and powerful version of the Classic. The VSOP Standard is a professional tool. It is luxurious in ways that increase the value especially in everyday use. It’s a pretty thing too…

KING
As the King differs from Standard only by the electronics, I can state, that everything said about the Standard concerning construction, work quality and unplugged tone, stands for the King as well. The King is equipped with Ruokangas SingleSonic pickups, also singlecoils, but remind more Gibson P90 than Fender pickups. The SingleSonics are more powerful and middles. SingleSonics are however brighter and more open – like P90s without flu. The overall impression is neater and more civilized – a bit like a Les Paul Jr, that has finished the ground school. These pickups do scream when needed, but offer also a strat-like brightness with a bigger bottom. Excellent pickups, that are well balanced with each other and the guitar they are mounted in. The King is a balanced and soundwise very flexible instrument, outstanding all-around guitar. Since Ruokangas guitars are handmade, you have a big list of options to choose from, and have then your dreamguitar made.

by Olli Haavisto

Rytmi, July 2002

ALKUPERÄINEN ARTIKKELI SUOMENKIELELLÄ:

RUOKANGAS GUITARS VSOP -MALLISTO – NÄISSÄ KITAROISSA KAIKKI KOHDALLAN

Suomalainen kitaranrakennustaito elää ja voi hyvin. Lukumääräisesti rakentajia lienee enemmän kuin koskaan. Työn laatu ja suunnittelun innovatiivisuus on noteerattu myös ulkomailla.

Onko syynä noususuhdanteeseen koulutuksessa – Ikaalinen – vai se, että suomalainen metsänpoika ymmärtää puusta enemmän kuin vaikkapa aavikon asukki? Joka tapauksessa kotimaamme soitinrakentajien aherrus tuottaa asiallisia hedelmiä, joista seuraavassa esitellään pari erehdyttävästi Straton muotoista yksilöä, Juha Ruokankaan valmistamia V.S.O.P. Standard- ja V.S.O.P. King -kitaroita. Kummatkin testikitarat ovat siis Stratocasterin jälkeläisiä ja niistä Standard suoraan alenevassa polvessa. Siinä on kolme yksikelaista mikkiä. Vintage-tyylinen talla- ja vibra -systeemi ja sunburst-väritys ovat silkkaa 50-luvun Fenderiä – ainakin ulkonäön puolesta . Eroina alku-Stratoon on erona Schallerin virityskoneistot lukitsemismahdollisuuksineen sekä “mukaillut” lavan ja rungon muodot. Rungon sunburstin läpi kuultaa kaksi leppäpalaa, ja otelauta on ruusupuuta.

Uskon vuosi vuodelta yhä vakaammin, että vahvistimen ja kaiuttimen välittämä sähkökitaran sointiväri (ilman efektilaitteita) muodostuu tärkeysjärjestyksessä seuraavista osasista: soittajan sormet ja kitaran akustinen sointi sekä vahvistin. Niinpä soittelin näitä soittimia pari päivää tyystin ilman piuhaa. Jos kitara kuolee ilman vahvistinta ja avustavaa paavostoa, ei kysymyksessä ole soitin, joka on hyvä. Ruokankaissa tämä(kin) puoli on kunnossa. Ensimmäisenä kiinnittyy huomio hämmästyttävän pitkään sointiin fendermäisellä heleydellä. Ikään kuin Les Paulin kompressoitu sustain olisi ympätty stratoon uhraamatta sen perussoundia tai atakkia . Soittotuntuma V.SO.P:ssä on kuin tapaisi vanhan tutun. Kitara ei tunnu uudelta sanan tässä yhteydessä nihkeässä merkityksessä. Kaula istuu Fendereihin tottuneeseen käteen heti (vaikka onkin kaarevuudeltaan hieman vuosikertafenkkukaulaa loivempi) ja nauhojen viimeistely ja kiilloitus (!) sekä toisaalta kaulan mattapinta tekevät skebasta todella helpposoittoisen. Vieläpä jotenkin kontrolloidulla tavalla. Kuolleita kohtia en otelaudalta löytänyt. Vaikuttaisikohan Ruokankaan käyttämät lämpökäsitellyt puut tähän ja soinnin hämmästyttävään pituuteen ja sanalla sanoen valmiiksi sisäänsoitetun instrumentin fiilikseen?

STANDARD, PLUGGED IN
Kun perusasiat ovat siis kunnossa, on makuasia mitä ominaisuuksia soittaja haluaa kitaran elektroniikalla korostaa. Puutteita ei tässä tapauksessa tarvitse korjailla tai peitellä. Testiin luovutetussa Standardissa oli Ruokankaan omat Classic-mikit, jotka soivat kirkkaan perinteisesti. Kaulamikillä soitetut kevyesti yliohjatut soolot eivät puuroudu. Tallamikki puree vähintään riittävästi. Jossakin yhteydessä huomasin jopa hieman hillitseväni sen leikkuuvoimaa tonepotikalla. Classic-mikkien vaihtariksi on tarjolla Blues-malli, jota en ole kuullut/kokeillut, mutta nimi saa odottamaan keskialuevoittisempaa ja tehokkaampaa versiota Classicista. V.S.O.P. Standard on työkalu. Siinä on luksusta juuri sellaisissa ominaisuuksissa, jotka lisäävät ennenkaikkea sen käyttöarvoa. Kelpaa sitä toki katsellakin.

KING
Koska King eroaa Standardista ainoastaan elektroniikan osalta, voidaan todeta, että Standardin rakenteesta, viimeistelystä ja akustisesta soinnista jaetut kehut pätevät yhtälailla Kingiin. Strato-tyyppisten yksikelaisten mikkien sijaan Kingissä on firman omat SingleSonic -mikit. Nekin ovat yksikelaiset, mutta muistuttavat enemmän Gibsonin P-90 -mallia kuin Fendereitä. Eli tehoa on enemmän ja keskialue on korostuneempi. SingleSonicit ovat kuitenkin kirkkaammat ja avoimemmat. Niillä on ikään kuin vähemmän “nuha” kuin P-90:llä yleensä. Vaikutelma on jotenkin siistimpi ja sivistyneempi. Ikään kuin Les Paul Jr, joka on käynyt peruskoulun loppuun. Huutoa toki löytyy tarvittaessa, mutta sen lisäksi tarjolla on vaikkapa stratomaista heleyttä normaalia (stratoa ) tuhdimmalla alakerralla. Oivalliset mikit, jotka ovat hyvässä balanssissa itsensä, toistensa ja asuttamansa kitaran kanssa. King on tasapainoinen ja soundillisesti joustava kokonaisuus, erinomainen yleiskitara. Koska Ruokangas tekee instrumenttinsa käsityönä, voi tilaamansa instrumentin yksityiskohtiin vaikuttaa ja rakennuttaa se toivepeli.

– Olli Haavisto

Rytmi, July 2002

Share/Bookmark