Guitar Fan / Mojo Grande

guitarfan_2008

TOMMY EMMANUELIN (C.G.P.)
SUOMALAINEN SÄHKÖKITARA!

Olen tutustunut Tommy Emmanuelin musiikkiin vasta muutamia vuosia sitten, kun tapasin Emma Elftorpin, nykyisen kihlattuni, joka diggailee kovasti Tommyn musaa. Nyt päästiin viimein yhdessä Emman kanssa näkemään Tommy livenä kulttuuritalolle, ja olipahan vaan yksi elämämme hienoimpia keikkakokemuksia kaikin puolin. Miehen soitto ja koko olemus on täynnä riemua!

Guitar Fan lehden Esa Haltian ystävällisellä avustuksella meille järjestyi tilaisuus esitellä Tommylle kitaroita Helsingin konserttia seuranneena tiistaipäivänä. Etukäteen tuumailin pitkät tovit erilaisten kitaroiden äärellä verstaallamme, ja lopulta päädyin ottamaan mukaan kaksi kitaraa, joiden ajattelin voivan kiinnostaa Tommya ihan tietyistä syistä johtuen.

Ensinnäkin päätin ottaa mukaan Mojo Grande mallimme, joka nojaa perinteiltään kovasti 50-luvulle ja nimenomaan siihen tyylimaailmaan, joka on Tommylle tuttu. Toisaalta Mojo Grande poikkeaa traditiosta aika vahvasti puuvalintojen osalta seka rakenteeltaan. Olen suunnitellut Grandesta äärimmäisen herkästi resonoivan ja responsiivisen soittimen. Granden body on Espanjan Seetriä, joka on erittäin kevyt ja tasapainoisesti soiva puu. Espanjan Seetriä käytetään saundinsa, stabiiliutensa ja keveytensä vuoksi parhaissa klassisissa kitaroissa kaulapuuna. Kyseisestä puusta on tullut vuosien varrella yksi meidän “tavaramerkeistämme”, koska olimme kaiketi ensimmäinen valmistaja, joka Espanjan Seetriä alkoi tarjoamaan maailmalle sähkökitaroihin veistettynä. Kiitos ideasta kuuluu Liikasten kitarapajalle ja Juha Lottoselle, jotka puuta minulle kehuivat kovasti 90-luvun puolivälissä, kun olin heillä työharjoittelijana.

Tuntien Tommyn perkussiivisen ja mielettömän dynaamisen soittotyylin, ajattelin, että jos meidän malleistamme mikään voisi Tommya kiinnostaa, se täytyisi olla Mojo Grande. Granden kansi on lämpökäsiteltyä loimukoivua, tai Figured Arctic Birch niin kuin me olemme tämän puun maailmalle nimenneet. Koivu toimii saundillisesti todella hienosti yhdessä Espanjan Seetrin kanssa, ja onhan se upean näköistä. Koivua kohtaan on meillä kotimaassa ollut perinteisesti epäluuloja, että se ei toimisi, mutta meille koivu on nykyisin oikeastaan elinehto – lähestulkoon kaikki USA:an, Saksaan ja muualle ulkomaille myytävät loimukantiset kitaramme ovat koivukantisia, asiakkaat eivät muuta haluakaan. Ja saundia ylistetään poikkeuksetta loistavaksi… Olisiko kotimaan epäluuloissa kuitenkin kyse siitä, etta kun ei amerikkalaiset kitarat ole tehty koivusta, niin ei se sitten VOl olla hyvä…(?)

Granden kaula on lämpökäsiteltyä vuorivaahteraa, ja otelauta ruusupuuta. Otenauhat tässä Tommylle esitellyssä yksilössä ovat ruostumatonta terästä, jota tarjoamme optiona kaikkiin kitaroihimme. Rosterinauhat kestävät ainakin 10 kertaa pitempään kuin tavalliset, ja pysyvat kiiltävän liukkaina iän kaiken. Suosittelen vahvasti! Grandessa on omat Mojo Blues mikkimme, eli tallamikkinä perinnehenkinen ratkaisu Alnico III magneeteilla, jotka hiukan pyöristävät terävintä diskanttipiikkiä ja tekevät saundista miellyttävän vaikka ns. ameriikantwangia on kosolti mukana. Kaulamikkinä tässa setissä on meidän SingleSonic yksikeläinen P90 tyyppinen juttu, tosin ulkonäöltään lähempänä humbuckeria, saundiltaan lihava ja potkiva. Kokonaisuutena Grande on visuaalisesti amerikkalaisen esikuvansa thinline mallin kaltainen, mutta saundillisesti jotain aivan muuta…

TRUE TEMPERAMENT-NAUHAT
guitarfan_2008_1Toisena kitarana meillä oli mukana VSOP King, eli se S-tyylinen kitara, joka tyylilajiltaan nojaa myös kauas menneisyyteen, ja on puureseptiltään hyvin perinteinen – leppää, vaahteraa ja ruusupuuta. Tosin meidän tapauksessa leppä ja vaahtera lämpökäsiteltyinä. King mallin mikit ovat hiukan perinteestä poikkeavat, eli erityisen lihavasaundiset yksikelaiset, joita siis kutsumme SingleSonic nimellä. Varsinainen syy siihen miksi halusin esitellä tämän kitaran Tommy Emmanuelille oli kuitenkin se, etta kitara on varustettu True Temperament nauhoilla. Kyseessä on patentoitu keksintö Ruotsista, ja ajatuksena on on tehdä kitarasta täysin puhtaasti vireinen joka paikasta, kaikilla soinnuilla. Tommyhan kertoo avoimesti ettei osaa lukea nuotteja, ja soittaa puhtaasti korvakuulolta. Toisaalta tiedämme etta hän käyttää kitaran koko otelautaa ja välillä mita mielenkiintoisimpia sointukäännöksiä. Ajattelin siis että Tommy on mitä ihanteellisin ja äärimmäisen mielenkiintoinen henkilö jolle esitellä True Temperamentia – joka myöskin on haettu kohdilleen kehittajiensa – lahjakkaiden soittajien – kuulokokemuksen perusteella – ei kliinisesti mittaamalla!

Näillä eväilla siis lähdimme Emman kanssa kohti Hotelli Vaakunaa tiistai-iltapäivänä ajelemaan. Toiveenani oli etta saisimme kuulla maestrolta rakentavaa palautetta kitaroista ja ehkäpä hän jopa tykkäisi niin paljon että meidän pajan nimi jäisi hänelle mieleen. Monenlaisia soittajia on tullut vuosien varrella tavattua, mutta pakko myöntää että oli jopa hiukan perhosia vatsassa tällä kertaa..
Vihdoin kello viiden jälkeen päästiin itse asiaan, eli vahvistin oli lämmitetty ja kitaralaukut hotellin loungessa levällään. Tommy testaili hetken Mojo Grandea, ja ensimmäinen kommentti taisi olla “Absolutely gorgeous”… Ja samansuuntaisena tunnelma pysyikin. Pala tuppasi kurkkuun Hyvinkään pojalla… Tommy piti Grandessa erityisesti siitä että “se vastaa kun siltä kysyy”. Kaula oli hänen mielestään fantastinen, otenauhoja hän kehui sanoilla “extremely friendly frets”. Mikit saivat oman osansa kehuja, samoin käyttämämme Wilkinson WT3 talla jossa intonaatiosäädöt pystyy tekemään joka kielelle erikseen, ja silti saundi ja fiilis on se perinteinen, kolmen messinkipalan resepti.

guitarfan_2008_2“I GOTTA HAVE IT, IT´S GREAT!”
Välillä vaihdettiin kitaraa, ja ensireaktio TT otenauhoihin oli, että “eihän toisessakaan ollut mitään vikaa, miksi sitä pitää vielä parantaa”… Parempi tutustuminen kuitenkin osoitti että True Temperament tarjoaa kuin tarjoaakin uusia mahdollisuuksia liikkua otelaudalla esim. studiotyöskentelyssä tarkistamatta viritysta “ongelmallisimpien sointujen” kohdalla.

Tommy todella haastoi kitaran ja soitti juuri niitä kitaralle vaativimpia käännöksiä, ja True Temperament selvisi puhtain paperein. Tulin maininneeksi etta Steve Vai on jo True Temperamentin ottanut omakseen, ja jälleen kerran osoittautui että maailma on lopulta aika pieni paikka – Steve on Tommyn hyvä ystävä ja fanittaa Tommyn soittoa kovasti, ja on mm. tuottanut hänen viimeisimmän albuminsa ‘Mystery’. Ja jos käsitin oikein, suunnitteilla on jotain sähkökitaralevyjuttua, jossa Steve taas toimii tuottajan ominaisuudessa. VSOP King-kitaran kohdalla testi kulminoitui oikeastaan siihen kun Tommy totesi: “Is it possible to put this into an acoustic guitar? I gotta have it, it’s great!”.

Sitten siirryttiin takaisin Grandeen, ja Tommy puristi lisätestien jälkeen kitaraa niin tiukasti syliinsä, että minun oli lopulta pakko tunnustaa että soitin on kyllä periaatteessa myytävänä, jos hän siitä oikein NIIN PALJON tykkää..

C.G.P. = “CERTIFIED GUITAR PLAYER”
Kyseinen titteli on Tommyn lisäksi vain kolmella kitaristilla koko maailmassa (Jerry Reed, Steve Warner and John Knowles). Tommyn tuorein meriitti on Guitar Playerlehden lukijaäänestyksen kärkisija artistilistalla kategoriassa ‘Best Acoustic Guitarist’.

JA TYKKÄSIHÄN TOMMY!
Siinä kohtaa mua jo taisi hymyilyttää aika leveästi, kun kaikki odotukset tapaamiselle olivat täyttyneet ja ylittyneet monin verroin. Kaupat siis tehtiin, ja nyt Certified Guitar Player Tommy EmmanueliIla on ihka aito suomalainen käsintehty Ruokangas Mojo Grande kitara. lienee jo perillä kotona Nashvillessä!

Nyt voidaan minä ja verstaan poijaat ja Emma ylpeinä paukutella henkseleitä hetki ja sitten takaisin arkiseen aherrukseen.

Text: Juha Ruokangas

Guitar Fan Magazine, No.2 2008

guitarfan_2008_3TRUE TEMPERAMENT TIETOISKU
Yritän tehdä nyt kansantajuisesti selkoa siihen miksi joillekin hulluille ruotsalaisille (Anders Thidell ja Paul Guy) on tullut mieleen että pitäisi laittaa kitaraan oudosti kiemurtavat otenauhat nättien suorien sijaan… Kitaran vireisyyshän on tunnetusti iät ja ajat ollut yksi soittajien (ja soitinrakentajien) lempipuheenaiheita. Viulunsoittajat eivät taida tällä tavalla jutellakaan – soittajahan se on vireinen tai ei, viulu on viulu… Ja tämähän juontaa siitä tosiasiasta että kitarassa on otenauhat, viulussa ei. Toisaalta kyllä kitaransoittajissakin eroja on, toiset kuulostavat vireisemmilta kuin toiset, oli se soitin ihan minkä merkkinen ja laatuinen tahansa.

Riffi-lehti on 2/2008 numerossaan julkaissut ansiokkaan artikkelin juurikin tästä aiheesta. Artikkeliin tutustuneet huomannevat että kyseessä ei ole ihan yksinkertainen juttu, joten tassa “maajussiversiossa” ei päästä nyt millään yhtä syvään sukellukseen vireisyyden ihmeelliseen maailmaan.

TASAVIREISYYS
Mutta asiaan. Tasavireisyys on vanha keksintö, jolla pyritään tasalaatuiseen vireisyyteen, soitetaan sitten mitä intervalleja mistä sävellajeista tahansa. Kyseessä on siis järjestelmä jossa on peukaloitu luonnonpuhtaita intervalleja, ja “levitelty” tämä epäpuhtaus tasaisesti pitkin oktaavin säveliä. Järjestelmä on kehitetty kiinteästi viritetyilIe soittimille kuten pianolle. Tasavireisyys on kompromissi, joka kuulostaa aika vireiselta, mutta toisaalta epäpuhtaudet kyllä kuulee, etenkin tersseissa. Käytännössä kunnollinen pianon viritys tehdäänkin temperoimalla (näitä temperointiteorioita on paljon…), ja näin saadaan harmonisempi lopputulos.

Miten tämä sitten liittyy kitaraan? Kitaran otelauta on jaettu otenauhoilla tietyn laskukaavan mukaan, joka pohjautuu tasavireisyyteen. Kitarassa kuitenkin yksi otenauha tuottaa kuuden erikorkuisesti viritetyn kielen äänen. Teoriassa on mahdotonta sijoitella suorat otenauhat niin, että kaikkien kielten kaikki äänet olisivat luonnollisesti vireisia tai edes tasavireisesti vireisia. Virheet ovat pieniä, ja useimmiten kitara saadaan kuulostamaan vireiseltä hyvillä säädöillä ja huolellisella intonaatiokorjauksella. Hyvä soittaja ja hyvin viritetty perinteinen kitara kuulostavat yhdessa erittain vireisiltä, mutta soittaja itse saattaa toisinaan kaivata vielä parempaa vireisyyttä. Varsinkin studiotyöskentelyssä on varsin yleistä että kitara pitää virittää eri sointuja varten erikseen jotta lopputulos kuulostaa vireiseltä. Yksi virettä parantava menetelma on Buzz Feiten Tuning System, jota me asennamme valtuutetusti Suomessa. Tässä systeemissä siirretään satulaa hiukan sekä korjataan intonaatiota sekä kitaran virettä tietyn kaavan mukaan niin että kokonaisuus olisi harmonisempi. BFTS parantaa monia ongelmallisimpia sointuja vireisemmiksi, mutta on edelleen kompromissi, koska otenauhat ovat edelleen suoria ja kultakin nauhalta otetaan kuusi eri korkuista ääntä.

TRUE TEMPERAMENT CUSTOM OPTIONA
True Temperament ratkaisee nämä pienetkin vireongelmat perinpohjaisesti. Jokainen ääni viritetaan kuulokokemuksen mukaan erikseen. Valmis otelauta näyttää varsin mielenkiintoiselta – meidän pajalla on jo annettu TT:lle lempinimi “LSD-nauhat”… Kehittäjät Paul Guy ja Anders Thidell ovat äärimmäisyysihmisiä, ja he ovatkin tuoneet markkinoille jo useampia eri tavoin temperoituja nauhakonfiguraatioita. Minä innostuin asiasta oikeastaan “takamus edellä puuhun” periaatteella – eli saimme Ruotsista soitintilauksen, johon asiakas halusi True Temperament nauhat asennettavaksi. Otin yhteytta Paul:iin ja huomasin välittömästi, että tässä on mies joka tietää mistä puhuu. Lähetimme yhden kaulan Ruotsiin, ja saimme sen kiemurtavilla nauhoilla takaisin. Kokoonpanotyön jälkeen pääsimme ihmettelemaan että onko tässä nyt oikeasti mitään järkeä. Ja onhan siinä. NormaalitavalIa tehty kitara on kyllä vireinen, mutta True Temperament kitarassa on taitavissa käsissä vielä aavistus jotain lisää, ripaus vaikeasti sanoin määritettävää harmoniaa ja kauneutta. Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä että vaikka True Temperament ei varmaankaan koskaan tule olemaan jokaisen soittajan juttu, se on hieno keksintö mahdollisimman tarkkaa vireisyytta hakeville kitaristeille. Hyvä esimerkki on vaikkapa Tommy Emmanuel, joka ajatteli, ettei tarvitsisi vireisempää kitaraa, mutta toisaalta kuuli itse eron välittömästi, ja haluaa tältä pohjalta asennuttaa True Temperamentin ainakin yhteen kitaraan.

Tarjoamme True Temperamentia custom optiona käytännössä kaikkiin malleihimme. Lisäksi tarjoamme palveluna sellaista, etta jos joku haluaa vaikkapa stratoonsa TT kaulan, niin toimimme TT kaulojen jälleenmyyjänä Suomessa, ja asennamme tarvittaessa kaulan avaimet käteen periaatteella.

Text: Juha Ruokangas

Guitar Fan Magazine, No.2 2008

Share/Bookmark